good old times .

Ihmisil on paljon ongelmii ja huolii, kaipaaks kukaa muu ku mä niit aikoi ku suurin ongelma oli Barbien ja Kenin vaatteet ? Kummalla leluautolla leikkisit, punasella vai sinisellä ? Niitä aikoi ku huolii oli vaa jos sukset jäi kotii, ja pulkasta menny vetohihna rikki ?

Mä ainaki haluisin sellaset värikynät, joil pystyis värittää oman elämän niil väreil mil haluis.

Muistan sen ajan kun pitkään valvominen tarkotti et mennään kymmenelt tai yheksält nukkumaan, sen ajan kun hampaitten pesemises ei ollu mitään järkee, sen ajan ku meikit oli turhia, sen ajan kun haukkumis sanoihin kuulu "tyhmä" "idiootti" "mato" "etana". Sen ajan ku karkkipäivät oli viikon huipennus, sen ajan ku yheksään nukkuminen oli ennätys, sen ajan kun kotiin tulo aika oli 19.00.

Mä kaipaan niitä aikoja, kaipaan niitä hetkiä, kun isoveli oli sankari.

Nykyään kaikki mun frendit on sellasii, et ne haukkuu vaan iha läpäl, mut ne ei ajattele  miltä musta tuntuu.
"Läski" "Vitun bitch" näitä mä kuulen päivittäi, mun "parhaitte" kavereide suust, ne luulee et se on niist hauskaa, ne ei ajattele yhtää et ne saattais kuulostaa must pahalt, ne ei ajattele muutaku itteensä, niitä ei vois vähempää kiinnostaa mun ajatukset. Mut sit jos oon jonkun toisen kans, ne ei jätä mua rauhaan, pommittaa tekstiviesteil, soittelee, mulkkaa ja aukoo faces päätään. Se on jotain niin vituttavaa, et mul ei oo melkee mitää  muuta vaihtoehtoo ku olla niitten kans, toisaalta ne taas on jotenki ihan korvaamattomii, etten vois kuvitella elämää ilman niitä.

Anteeks et mä valitan näis blogeis, mut luulen ettei näit kauhen moni ees lue, joten se taitaa olla ihan sama.