sunnuntai 13. marraskuuta 2011

anna mulle tähtitaivas .

Mä en älyy mikä ongelma ihmisil on, et ne haluu aina saada kaiken.
En väitä etten ite haluis koskaa mitää nii paljoo et rupeen kiukuttelee, huutamaan, mököttää tai jotai vastaavaa.
Tänäänki sain päivän naurut kaupassa, ku näin jonku 9-10 vuotiaan tytön kiukuttelevan iskällee ku se ei suostunu ostamaa sille suklaalevyy, et ei jumalauta sellasest tarvii rupee itkee.
Ja jos sen levyn haluu, nii voi kai sen nyt omilla rahoillaki ostaa ? Jotkut ei vaa älyy et vanhemmil on muutaki ostettavaa esim. ruokaa niille lapsilleen. Ne sais vaa olla kiitollisii, et niitte vanhemmat hommaa niille ruokaa, ja vois oppii et kaikkee ei voi saada.

Mut asiasta toiseen, ihanku kukaa ei ottais mua koskaa tosissaan, kaikki vaa nauraa mun peloille, suruille ja asioille jotka on mulle tärkeitä. Kaikki on nykyään ihan outoja, mun äitiki rupes eile mulle selittää jostai kaloreista ku söin pannukakkuu, ihan  niiku 13.vuotiast kiinnostas jonku pannukakun kalorit ? Varsinki jos kuluttaa kolme kertaa sen verran urheilemalla. Mäki harrastan futist ja ringettee, vittuako mua kiinnostaa paljo yhes panukakus on kaloreit ?

Mun kavereistakion tullu vähä outoi... niiku jo aikasemmin kerroin, ne haukkuu mua ja tekee sen iha läpäl, mut ei se oo enää hauskaa ku ne tekee sitä joka päivä.

Mulla on tullu myös joku nukkumisongelma, oon tän viikon aikana joka koulupäivä nukkunu melkee pommii ja ettiny vaatteit ja meikkei iha paniikis, ja joutunu menee autol tai polkee pyöräl iha paniikis kouluu. Vaik meen aina ajois nukkuu jne.

Tällee lopuks: onnee kaikille iseille (:

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

good old times .

Ihmisil on paljon ongelmii ja huolii, kaipaaks kukaa muu ku mä niit aikoi ku suurin ongelma oli Barbien ja Kenin vaatteet ? Kummalla leluautolla leikkisit, punasella vai sinisellä ? Niitä aikoi ku huolii oli vaa jos sukset jäi kotii, ja pulkasta menny vetohihna rikki ?

Mä ainaki haluisin sellaset värikynät, joil pystyis värittää oman elämän niil väreil mil haluis.

Muistan sen ajan kun pitkään valvominen tarkotti et mennään kymmenelt tai yheksält nukkumaan, sen ajan kun hampaitten pesemises ei ollu mitään järkee, sen ajan ku meikit oli turhia, sen ajan kun haukkumis sanoihin kuulu "tyhmä" "idiootti" "mato" "etana". Sen ajan ku karkkipäivät oli viikon huipennus, sen ajan ku yheksään nukkuminen oli ennätys, sen ajan kun kotiin tulo aika oli 19.00.

Mä kaipaan niitä aikoja, kaipaan niitä hetkiä, kun isoveli oli sankari.

Nykyään kaikki mun frendit on sellasii, et ne haukkuu vaan iha läpäl, mut ne ei ajattele  miltä musta tuntuu.
"Läski" "Vitun bitch" näitä mä kuulen päivittäi, mun "parhaitte" kavereide suust, ne luulee et se on niist hauskaa, ne ei ajattele yhtää et ne saattais kuulostaa must pahalt, ne ei ajattele muutaku itteensä, niitä ei vois vähempää kiinnostaa mun ajatukset. Mut sit jos oon jonkun toisen kans, ne ei jätä mua rauhaan, pommittaa tekstiviesteil, soittelee, mulkkaa ja aukoo faces päätään. Se on jotain niin vituttavaa, et mul ei oo melkee mitää  muuta vaihtoehtoo ku olla niitten kans, toisaalta ne taas on jotenki ihan korvaamattomii, etten vois kuvitella elämää ilman niitä.
Anteeks et mä valitan näis blogeis, mut luulen ettei näit kauhen moni ees lue, joten se taitaa olla ihan sama.

lauantai 29. lokakuuta 2011

everything what I need, is you .

Oon huomannu, että mulla on jonkin sortin syömishäiriö.
Mä en oo anorektikko, en syö liikaa, mutta en mielestäni tarpeeksikaan.
Aamusin jos yritän syödä jotain mulla tulee kauheen paha olo rupee oksettamaan ja päätä särkemää, en siis syö aamupalaa melkein koskaan, ehkä joskus viikonloppusin tai lomalla.
Koulussakaan mä en pysty syömään, vaan syön vasta kotona johonkin neljän - viiden aikaan, olen siis koko päivän syömättä suunnilleen, iltapalaksi syön leivän ja maitoa.

Mulla ei ole paha olo ja oon normaalipainonen, mua vaan särkee päähän todella usein enkä mä haluis syödä lääkkeittä, koska en halua tulla riippuvaiseksi niihin. Tiedän kyllä, ettei niihin tule heti riippuvaiseksi, mutta haluan silti, etten ottaisi särkylääkkeitä heti,                      vaan vasta kun se on ihan välttämätöntä.

Jos joku vois auttaa nii kiitos siitä.




Oon myös huomannu et maailmas on iha liikaa kysymyksiä, mut miks ei yhtä paljon vastauksii ?

"Jos et halua sarkastisia vastauksia, älä kysy tyhmiä kysymyksiä."



Tää nyt oli vaa tälläne ongelmablogi, ei tarvii lukee.

torstai 27. lokakuuta 2011